tuokioita elämästäni

Tilaaminen tavaroita netin välityksellä ei ole miellyttävää, koska tavaroiden vastaanotto on hankalaa.

Teini tilasi itselleen Mokoma-hupparin ja –pipon, jotka tänään hain lähipostista kunhan olin ensin kuunnellut kolmen ihmisen kyselyt rahan lähettämisestä Kongoon ja Marokkoon sekä erään selittelyt epämääräisestä Viagrapaketista, jota hän oli tullut noutamaan. Postikonttori on siis pieni, ahdas ja muutenkin luotaantyöntävä. Sain pakettini ja tulin kotiin.

Postilaatikossa minua odotti lappu, jossa kerrottiin, että postin palvelu oli käynyt meillä 14. marraskuuta toimittamassa Saksasta tilaamaamme kitarakoteloa. Emme olleet paikalla – tietenkään emme – minä olin töissä ja poika koulussa. Voisin sopia uuden ajan.

Soitin lapussa olevaan numeroon ja sain toimituksen sovituksi ensi keskiviikolle, aikavälille 9.00 – 19.00. Kuka meillä silloin päivystää? Ei auta, pitää kai ottaa puoli päivää vapaaksi, poika olkoon passissa iltapäivän. Jäin ihmettelemään sitä, että lapussa oli päivämäärä 14.11. Meillä oli siis käyty toissapäivänä, mutta lappu ei ollut meidän laatikossamme kuin vasta tänään.

Langanpäässä selitys oli, että lappu on jätetty naapurille. Olin aivan ihmeissäni. Niin, lappu jätetään naapurille, jos te ette ole tavattavissa. Excusez-moi! Naapuri oli kaiketi laittanut lapun vasta tänään meidän laatikkoon. En ymmärrä, miksi lappua ei ole jätetty meidän postilaatikkoon, joka on alakerrassa ja jossa on nimi.

Näin kuulemma toimitaan. Minä en ymmärrä, en nyt enkä ikinä, miksi tämä on yleinen tapa. En ymmärrä myöskään sitä, että nämä nettikauppiaat eivät voi ilmoittaa, minä päivänä lähetys saapuu, sillä säännönmukaisesti ensimmäinen postikäynti on täysin turha. Niin kauan kuin minulle ei ilmoiteta lähetyksen saapumispäivää etukäteen, en enää ikinä tilaa netistä mitään. Haistakoon pitkän paskan kaikki nettikauppiaat.