tuokioita elämästäni

Eilinen päivä töissä oli raastava, siispä niin viattomasti aivan, kuin palkaks työn ja vaivan päädyin lähikapakkaan.

Lähikapakka on hyvä äkkinäisen vaihtoehto, koska siellä on 95 prosenttisella todennäköisyydellä tuttuja ja sataprosenttisella todennäköisyydellä vähintään 5-prosenttista olutta. Prosentti-laatusuhde on siis parempi kuin liiasta työstä rasitettu ihminen voi parhaimmillaankaan odottaa.

Pyyhälsin sisälle ja etsin silmilläni tuttuja. Wagner oli piiloutunut ylhäiseen yksinäisyyteensä looshin taa, mutta laserkatseeni löysi hänen mikrotietokoneensa ja sitämitin koko miehen. Parkkeerasin seuraan.

Keskustelunaiheet näissä suunnittelemattomissa tapaamisissa loiskuvat lasin tahtiin ja käsiteltyämme päivänpolttavat aiheet päädyimme siihen, että Euroopan rauha on taattu ainakin niin kauan, kun Sarkozy on Ranskan presidentti ja Merkel Saksan liittokansleri. Kaikki tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että Merkel lienee ainoa Euroopan johtaja, joka on Sarkozya lyhyempi.

Lisäksi kaivoimme poteroita ensimmäisessä maailmansodassa, jonka päättymisvuodesta olimme erimielisiä. Muistutin Wagneria, että viime sunnuntaina vietettiin puolessa Euroopan maissa pyhäpäivää, joka arkipäivälle sattuessaan olisi ollut vapaa. 11.11 on monessa maassa ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistojuhla, Armistice, aselepo. Väitin Wagnerille, että se julistettiin vuonna 1918. Wagner väitti 1916. Jää tarkistettavaksi.

Tässä kohtaa seuraan liittyivät Tsuhna ja Metsä. He joutuivat valitettavasti keskelle väittelyä Suomen, Puolan ja Venäjän rautateiden raideleveydestä, jonka syntyteorian Wagner esitti mielestäni suorastaan hullunkurisesti. Siitä päädyimme maailman lippuihin, heraldisiin väreihin ja lippuihin, joissa esiintyy ruskea väri.

Käsiteltyämme vielä muutaman kysymyksen ortodoksien, protestanttien ja katolisten maailmankuvasta päädyin kävellen kotiin ennen kymmentä.

Tuhannen piristävää eksyä joskus lähikapakkaan!