Kunhan pohdin
8 Marraskuu, 2007 kirjoittaja oben |
Seurasin monia eilisen tragediaa käsitteleviä keskustelupalstoja, joissa etsittiin syitä tapahtuneelle ja mietin itsekin, miten tähän on tultu.
Lähtisin etsinnässä jo niinkin pitkälle kuin 60- ja 70-luvuille, jolloin suomalaisen yhteiskunnan arvot muuttuivat radikaalisti. Ajan hengen mukaisesti lasten kotikasvatuksesta luovuttiin ja luotiin malli, jossa molemmat vanhemmat kävivät töissä ja lapsia kasvattivat ammattilaiset päiväkodeissa ja koulussa. Vanhempien tehtävä oli olla vain vanhempi, ei kasvattaja. Vastuu siirtyi silloin jonnekin. Kasvoton yhteiskunta otti sen roolin, mikä oli aiemmin kuulunut perheelle.
Me, tuon aikakauden lapset, olemme nyt keski-ikäisiä. Me emme uskalla ottaa vastuuta lapsistamme, koska pelkäämme, ettemme ole kasvatuksen ammattilaisia. Olemme tottuneet huutamaan apuun päivähoitajaa, kuraattoria tai psykologia. Me maksamme veroja, meillä on oikeus saada rahoillemme vastinetta koneistolta, jonka jo vanhempamme ovat luoneet. Aivan kuten minä eilisessä kirjoituksessani vaadin lisää iltapäivähoitoa.
Koneisto ei parhaimmillaankaan voi korvata vanhemmuutta. Se myös toimii kahdeksasta neljään – periaatteella, kun taas vanhemmuus on kokopäiväistä. Vanhemman tehtävä muuttuu lapsen kasvaessa. Jos se aluksi on huolehtimista syömisestä ja vaippojen vaihdosta, teini-iässä se tarkoittaa, että vanhempi on suurin piirtein selvillä lapsensa menoista, tuloista, kaveripiiristä ja mielenliikkeistä. Useasti vanhemmuus tahtoo unohtua sitä mukaa mitä itsenäisemmäksi lapsi tulee. On helppo kuvitella, että kaikki sujuu itsestään ja jos ongelmia ilmenee, koneisto havaitsee vian kuin Norton ja ilmoittaa siitä koneenhoitajalle.
Koneiston olemassaoloa tarvitaan aina. On hyvä, että jossain on viimekäden turvaverkko kun omat voimat tai mahdollisuudet eivät riitä. Uskon kuitenkin, että moni ongelma poistuisi, jos vanhemmat hieman enemmän avaisivat silmiään ja havahtuisivat lastensa tarpeisiin. Ei ehkä sittenkään ole huono ajatus järjestää kursseja vastuullisesta vanhemmuudesta tälle kadotetulle sukupolvelle.