Tyttäreni ehti käydä puolitoista vuotta koulua ennen kuin muutimme Suomesta, joten minulla ei juuri ole kokemuksia nykypäivän suomalaisesta koulunkäynnistä. Poika aloitti heti Luxemburgissa maternellen, eli pakollisen esikoulun, ikää hänellä oli silloin 4,5 vuotta.
Maternelle eroaa päiväkodista siten, että yhdellä luokalla on vain yksi opettaja ja ”oppilaita” on yli kaksikymmentä. Päivä on myös jäsennelty koulun tapaan välitunteineen. Siellä ei myöskään nukuta päiväunia. Maanantait ovat pitkiä päiviä, eli koulupäivä alkaa puoli yhdeksältä ja päättyy neljän jälkeen. Muut päivät päättyvät yhdeltä. Lyhyinä päivinä kouluruokailua ei ole järjestetty. Läksyjä ei tule eikä maternellessa opetella lukemaan, mutta numeroihin ja kirjaimiin tutustutaan. Päivät täyttyvät askartelusta, musisoinnista ohjatuista leikeistä ja ulkoilusta, jota on suomalaiseen päiväkotiin verrattuna hyvin vähän.
Ensimmäinen luokka aloitetaan kuusivuotiaana. Belgiasta en tiedä, mutta Luxemburgissa koulunaloitus meni niin, että lapsi, joka täytti kuusi ennen syyskuun ensimmäistä päivää, aloitti koulun sinä vuonna kun hän täytti kuusi. Muussa tapauksessa koulunaloitusta voi siirtää seuraavaan vuoteen.
Ala-astetta kestää vain viisi vuotta. Toisin sanoen siirtyessään yläasteella lapset ovat samanikäisiä kuin aikoinaan kansakoulusta oppikouluun siirtyneet ja ihan sopiva ikä siirtyä yläasteelle, vaikka jotkut suomalaiset tuttavani asiaa päivittelivätkin. Ala-asteella koulupäivät alkavat puoli yhdeksältä, maanantait ja keskiviikot ovat pitkiä päiviä neljään saakka, muut lyhyitä.
Yläaste kestää neljä vuotta, jonka jälkeen voi lähteä ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Suomalaista lukiota vastaava laitos on lysée classique, joka kestää neljä vuotta ja päättyy ylioppilastutkintoon (baccalauréat). Yläasteen päivät ovat pääsääntöisesti pitkiä, joukossa yksi tai korkeintaan kaksi lyhyttä päivää.
Yläasteen jälkeen voi myös suorittaa ns. bac technique’n, josta valmistuu suoraan ammattiin. Tällaisia ammatteja ovat mm. hammashoitaja, asentaja ja erilaiset hotelli- ja ravintolapuolen ammatit. Bac techniquen jälkeen voi myös jatkaa yliopistossa, mutta yleensä lukuaineiden kiinnikiriminen ja akateemisten opintojen luonne on hankalampaa omaksua, ei kuitenkaan mahdotonta. Näppituntumalta voisin sanoa, että klassisen ylioppilastutkinnon suorittajia on Keski-Euroopassa paljon vähemmän kuin Suomessa. Suurin osa tähtää ammattitutkintoon heti yläasteen jälkeen.
Taideaineita koulussa on vähän ja musiikki ja kuvaamataito tulevat valinnaisiksi varhain. Käsi- ja kotitaloustöitä koulussa ei ole lainkaan. Kouluruokailu on aina maksullista ja ruokatauko on tunnin mittainen, joissakin kouluissa jopa sen yli, että lapset ehtivät kotiin lounaalle. Niissä kouluissa, mitä omat lapseni ovat käyneet, on ollut myös erillinen koulukyyti.