Opin jotain uutta
2 Marraskuu, 2007 kirjoittaja oben |
Roskaposteja ei pidä avata. En minä sitä oppinutkaan, se pitää jo tässä iässä tietää. Sen sijaan googlaamallakin voi törmätä mitä ihmeellisimpiin huijausyrityksiin. Netissä on uskomaton määrä suurta tuottoa pienellekin sijoitukselle tarjoavia virtuaalifirmoja.
Olisi mukava sijoittaa sata dollaria ja saada sille 1,4 – 1,9 prosenttia tuottoa päivässä. Yhden tällaisen firman asiantuntevasti tehdyillä nettisivuilla on laskuri, joka kertoo, että 150 arkipäivän jälkeen pääoma on korkoineen kasvanut 11605.09 dollariksi. Houkuttelevaa. Aloin kiinnostua asiasta, ensin ihan oikeasti, kunnes heräsin. Nämä tarjoajat kutsuvat toimintaansa High Yield Investment Programmiksi, HYIPiksi ja sillä on tyypillisiä pyramidirakenteen ominaisuuksia. Lisäkorkoa sijoitukselle saa, jos liittyy referral-ohjelmaan, eli tuo lisää hyväuskoisia hulluja mukaan.
Rahaa voi siirtää erilaisten nettipohjaisten sovellusten kautta, jotka kaikki olivat varsin hämäräperäisiä. Ne, joiden perustajat antoivat jotain tietoja itsestään, olivat sekaantuneet vähintäänkin rahanpesuun. Yhteistä näille kaikille oli se, että rahaa ei voinut siirtää suoraan omalta pankkitililtä näihin ohjelmiin sekä se, että käyttäjäsopimuksissa oli maininta, ettei mitään tietoja saanut luovuttaa ohjelmaan kuulumattomien haltuun.
Koska toiminta kutkutti mielikuvitustani, googlasin lisää. Löysin keskustelupalstoja, joissa verrattiin eri firmojen toimintaa ja sitä, mitä ihmiset olivat näillä sijoituksillaan ansainneet. Palstoja oli myös suomeksi. Sain sellaisen käsityksen, että tällainen yrittäminen on laajaa ja monet äkkirikastumisen toivossa siihen ryhtyvät. Jotkut älyävät olla skeptisiä ja sijoittavat ensin pienen summan. Kun sille on saatu luvattu tuotto, viimeistään silloin he rohkaistuvat investoimaan isommalla rahalla. Sitten voikin jättää rahoilleen hyvästit. Äkkiseltään päättelin, että HYIP on nuorten miesten vaarallinen harrastus.
Monet nettisivut olivat niin hyvin tehtyjä, ettei niitä olisi kuunaan epäillyt. Englanti oli hyvin kirjoitettua ja juuri sellaista koukeroista kieltä kuin vain pankkijuristi saattoi keksiä. Firmojen osoitteita ei sen sijaan ollut missään eikä vastuuhenkilöitä. Joitain vastuulausekkeita oli sorvattu, mutta esimerkiksi kiistanalaisten asioiden selvittelypaikkaa ei ollut missään, siis lauseketta, jossa sanotaan, että ” tästä sopimuksista johtuvat riidat ratkaisee Paikkakunnan alioikeus”. Oikeassa toiminnassa tällaista lauseketta ei kukaan jätä tekemättä.