tuokioita elämästäni

Luin tänä aamuna kaikki tavanomaiset aamulehteni. Jokaisessa otsikoitiin, että tänään julkaistaan verotiedot.

En ymmärrä, miksi tulotietojen pitää olla julkisia enkä ole keksinyt mitä tämäntyyppinen julkisuus palvelee, paitsi lisää ehkä juorulehtien myyntiä. Mielestäni tulot – kuten menotkin – ovat niin henkilökohtaisia asioita, että niihin pitäisi soveltaa käänteistä avoimuutta. Nythän asia on niin, että se, mikä ei erikseen ole salattua, on kaikille julkista tietoa. Avoimuutta ei myöskään pidä perustella sillä, että julkistamalla henkilön verotiedot voidaan ehkäistä veronkiertoa. Viranomaisilla, jotka asiaa valvovat, on käytössään tarvittavat välineet tähän tarkoitukseen. Ei siihen tarvita kateellisia naapureita.

Aikoinaan myytiin juorukalentereita, joiden julkaisuoikeus oli jollain yleishyödyllisellä, voittoa tuottamattomalla yhdistyksellä. Meilläkin luettiin sitä kotona ja välillä päiviteltiin, että miten tuokin ajaa mersulla, vaikka juorukalenterissa on tuloja vähemmän kuin naapurin työttömällä. Juorukalenterit lakkautettiin sittemmin jonkun tietojenkeruulain perusteella. Koska käytäntö kuitenkin jatkuu lehdistön ystävällisellä avustuksella ja tulot menevät mediatalojen taskuun, mielestäni voitaisiin vanha käytäntö elvyttää, vaikka parempi olisi, jos tulotiedot yksinkertaisesti julistettaisiin salaisiksi.

En kiellä lukevani näitä uutisia, mutta väitän, että voin jatkaa elämääni aivan normaalisti ilmankin ja väitän, että niin pystyvät muutkin. Minä en rikastu enkä köyhdy vaikka tietäisin Mikael Liliuksen ansainneen miljoonia viime vuonna. Sitä paitsi suuryhtiöiden johtajien palkkiot voi nähdä myös firman vuosikertomuksesta, jos sen tiedon välttämättä haluaa.