Tyhmä minä
31 Lokakuu, 2007 kirjoittaja oben |
Varmasti on jo tullut selväksi, että olen varsinainen natsimutsi. Teen yhä teinille satunnaistarkastuksia taskuihin tai haistelen hengityksen ja kädet saadakseni tietää, onko nuorimies polttanut tupakkaa tai juonut alkoholia. Ilokseni olen huomannut, että paheita ei ole viime aikoina ollut. Alkoholinkäyttökin on erittäin maltillista tai toisinaan ennalta sovittua.
Eilen poika oli ”ulkona” koko päivän ja tuli kotiin vasta työpäiväni päätyttyä (koulusta on tämä viikko syyslomaa). Haistoin kädet. Päällimmäisenä oli hajuveden tuoksu, eikä tupakkaa ollenkaan. Ensin luulin, että nuorimies yrittää hajusteilla peittää tupakanpolton, mutta sitten muistin asioiden oikean laidan: tyttöystävä. Kaulailtu oli ja epäilyni päättyi yhteiseen nauruun.
Vähän myöhemmin poika tyhjenteli taskuistaan tavaroita, niiden mukana iso purkkapaketti. Vainoharhaisen äidin epäilykset heräsivät jälleen ja kysyin, että miksi hänellä on purkkaa (huom! Poika ei yleensä syö purkkaa). Vastasin jo heti itse, että yrität tietenkin peittää hengityksen. Ei, ei, oli pojan vastaus jonka hän heti korjasi, että tai no, joo. Minä tikkana, että mitä oikein yrität sanoa. Intin ja intin. Poika vain vastaili, ettei hän yritä minulta mitään salata, vaikka hengityksen haluaakin raikkaana pitää.
Supo olisi kateellinen kuulusteluistani, mutta asia vaivasi minua ihan suunnattomasti, että poika yrittää peittää mahdollisesti huonon hengityksen, muttei siksi, että minä harhaantuisin vaan jonkun muun syyn takia, jota hän ei suostu sanomaan. Painoin päälle kuin yleinen syyttäjä. Lopulta poika tuli eteisessä minua vastaan huulet törröllään ja päästeli pientä maiskuttelevaa ääntä. Niinpä tietysti: tyttöystävän kanssa pussaillaankin.
Olenko minä sittenkin unohtanut, millaista on olla nuori ja rakastunut? Nyt hävettää
