tuokioita elämästäni

Seikkailin tässä eräänä iltana netissä tutkimassa kaiken maailman blogeja ja törmäsin sellaiseen kuin Kolinaa PANUhuoneesta. Sen kirjoittaja on Panu Höglund ja mies paikallaan. Äijän kirjoitukset ovat reheviä ja huumorilla höystettyjä kärjistyksiä ajankohtaisista ja välillä hyvinkin kipeistä asioista. Rehtiä asiaa kaikki tyynni.

Höglundia haukutaan – ehkä hän tunnustautuukin – sovinistiksi. Mielipiteissään hän muistuttaa Arno Laitista ja Wagneria. Wagner on tässä tapauksessa tulkittava sekä Tuomolan siaksi että erääksi ystäväkseni, josta suuresti pidän. Blogissaan Höglund määrittelee itsensä näin: Olen raittiusmies ja akateeminen renttu Turusta ja toimin kääntäjänä, kielitieteilijänä ja iirinkielisyysaktivistina. Poliittiselta vakaumukseltani olen vasemmistolainen konservatiivi.

Homma on nyt vain niin, että olen saanut aivan tarpeekseni kaikista tyhjännaurajista, viihdyttäjäpelleistä ja muistakin halinalleista, jotka etsivät tilanteen tullen äitiä, sisarta, neitsyt mariaa tai muuten vain jotain tukipylvästä, johon voivat nojata kun töissä tuulee ja koko elämä tuntuu olevan lähellä alkureikäänsä. Samaan säkkiin työnnän itseään täynnä olevat businessmiehet, haahuilevat taivaanrannanmaalarit ja äkkijyrkät timosoinimiehet.

Aidot sovinistit ovat miehiä, joilla on omat perustellut mielipiteensä. Aito sovinisti myös tietää, että toisella voi olla vastakkainen mielipide, muttei maailma siihen kaadu. Aidon sovinistin ei tarvitse pokkuroida naisten edessä, mutta luontaisen sovinisminsa turvin hän vaistomaisesti avaa naiselle – feministillekin – oven, sillä hän tietää, etteivät nainen ja mies ole veistetty samasta puusta. Kunnon sovinistilla on myös tietoa sanojensa siteeksi eikä hän intä tai jankuta. Tai jos sen tekee, toteaa, että ”akkojen juttuja” eikä jatka enempää.

Tällaisen sovinistisian ominaisuuksiin kuuluu myös tunnustaa tosiasiat ja ne ääneen sanomalla he sohaisevat kaikkialle: businessmiehet pitävät heitä partaradikaaleina, partaradikaalit väittävät heitä fasisteiksi ja timosoinimiehet taas partaradikaaleiksi. Höglund on muuten kirjoittanut aiheesta vallan mainiosti blogissaan. Nämä ihmiset ovat sellaisia kultaisen keskitien kulkijoita, jotka eivät mene äärimmäisyyksiin ja ihan_oikeasti_ymmärtävät tosiasioita.

Ne miehet, joita eniten sovinismista haukutaan, ovat ylen sivistyneitä, paljon lukeneita ja pystyvät keskusteluun aiheesta kuin aiheesta. Sellaisten miesten kanssa on miellyttävä kuluttaa aikaa; enkä tällä tarkoita, että heidän kanssaan olisi suhteeseen ryhdyttävä. On täysin harhaluuloa, että aidot sovinistit pyrkivät mitätöimään naisen sanat ja tekemiset. Sen tekevät ne miehet, jotka eivät kuuna kullan valkeana kehtaisi tunnustautua sovinistiksi. Nämä ruskeakielet, akkamaiset sipsuttajat, jotka ovat samaa mieltä vaikka naapurin koiran kanssa.

Teini-ikäisen pojan äitinä kannatan lämpimästi miesten ryhtiliikettä ja sitä, että miehet ottavat jälleen paikkansa tässä yhteiskunnassa. Miehenmentävä aukko on ollut tyhjänä jo vuosikymmeniä.

PS. Erehdyttävästi tuli mieleeni, että eikö sovinistin ominaisuuksia kuvaillakin usein deitti-ilmoituksissa?