Sain sapiskaa
29 Lokakuu, 2007 kirjoittaja oben |
Modernisoitumisprosessini sai uuden ulottuvuuden kun liityin Facebookin ihmeelliseen maailmaan. Tyttäreni kuuluu tähän maailmanlaajuiseen yhteisöön ja päätin häntä seuratakseni listautua. Ensimmäisen päivän jälkeen minulla on listassani jo kuusi kaveria. Ei huono tulos keski-ikäiseltä; siellä kun tuppaa olevan enemmän niitä - minun kannaltani katsottuna – nappuloita. Vaikka joskus tuntuu siltä, että asia ei mene perille edes viereiseen huoneeseen, niin toisinaan tämän kahdessa maassa elävän perheen tiedonkulku on hämmästyttävän nopeata. Samana iltana tyttäreni (jonka tietenkin olin lisännyt ystäviini) oli jo informoinut asiasta teiniä.
Poikaraukka suunnitteli itsekin liittymistä, mutta nyt sille tuli ilmiselvä este: on mahdotonta kuulua samaan yhteisöön äidin kanssa. Tästä syystä minulle esitettiin ei-niin-kainokaan pyyntö poistua koko Facebookista. Tässä kohtaa minulle tuli hetkellinen kuurous ja päätin olla ottamatta pyyntöä huomioon.
Minuakin on siihen pyydetty, mutta en ole suostunut. Kerran yritin, mutta huonolla kielitaidolla se ei vaan onnistunut. Sitten kun kuulin, kuinka se koukuttaa, niin ei, ei minulle sellaista. Minua koukuttaa jo niin moni muukin asia. Vaikka, vannomatta paras:)
No mun täytyy kyllä sanoa, että ihan ensituntumalla siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Ei kukaan ajatteleva ihminen tunge näytille kaikkea - ainankaan negatiivista. Ja ne ihmiset, joille voit kertoa negatiivisetkin uutisesi, ovat ilman Facebookiakin ystäviäsi; sinulla on heidän yhteystietonsa ja saat heidät kiinni ilman FB:n tarjoamia kommervenkkejä. Toki on mukava nähdä joitain vanhoja koulukavereita, joita ei ehkä muutoin enää tapaisi (eikä tapaa nytkään kuin virtuaalisesti!). Toisaalta, siellä on ne aktiivisimmat, jotka jo muutenkin helposti löytyvät.
Ehkä todellista hyötyä nauttivat paljon muuttaneet ihmiset. Lähinnä tässä tytärtäni ajattelin. Hän on asunut kolmessa maassa, käynyt kaikissa koulua ja opiskelee nyt Suomessa. Luokka hajosi kirjaimellisesti maailman tuuliin ja monet hyvistä ystävistä katosivat viidelle mantereelle. Kaikilla on elämä edessä eikä yhteydenpitoa voi harrastaa enää entiseltä pohjalta esim. aikaeron vuoksi. Sellaisille Facebook on hyväkin juttu.
Taidan tuntea itseni niin hyvin, että en vain halua koukuttautua:) Olisin varmaan kaiken aikaa sillä sivustolla…Sillä vaikka olenkin ollut koko ikäni kirjoilla tässä kaupungissa, niin minulla on ollut kakkoskoti muuallakin….ja niitä kavereita…pitkin ja poikin tätä suomen kannasta. Vaan, olen niin vanhanaikanen, että rakastan niitä perinteisiä kirjeitä yhteydenpidossa.
Kirjeitä on mukava saada. Valitettavan harvoin niitä lähetän, jos enää koskaan. Sen sijaan kortteja useinkin.
Meidän suhtautuminen on tasan iästä kiinni. Nämä kaksikymppiset elävät aikaa, että jos heille näyttäisi kirjeveitsen, he olisivat kuin arvuuttelijat muinaisessa Valehtelijoiden klubissa. Tuskin tietäisivät, mitä sillä tehdään.
Totta puhut! Mitähän nuoriso tuumaisi täytemustekynästä? Minulla on sellainen, tosin patruunoilla, sillä se kynä, jolla “imastiin” purkista mustetta, on mennyt rikki:( Mustekynällä kirjoittaminen on joskus ihanaa ja pitää käsialan kuosissa. Yleensä kirjoitan kyllä koneella, kun kädet ovat niin kipeät.
Mä olen saanut kutsun Facebookiin ja liittynyt. Tosin olin siellä tasan sen yhden iltapäivän jolloin sinne liityin, en siis koukuttunut
Siks toiseen mua rupes vituttamaan kun kirjautuessani (kesken työpäivän, kiireessä) laitoin syntymävuoteni väärin, enkä löytänyt kohtaa, jossa sen saisin korjattua. Nyt mä olen vuotta vanhempi ;’-(
Et sä silti ole vanhus! En ole minäkään koukuttunut. Eilen katselin ja ihmettelin, että mistä kohtaa se muka on kätevä. Tänään klikkasin pari uutta kaveria, jotka mut oli bongannu. Ei se oikein mua vakuuta, tuskin koukuttakaan.
Niinpä, niin… hmmmnn. Ei tuo FB saa koukuun - kun ei ole enää ‘nappula’. Hhyh!
Siinähän se! Saisi kyllä jos ikäluokkani ‘vanhat pierutkin’ olisivat siellä yhtä vahvasti läsnä kuin nuo nuoret!
Jaana
*hiukkasen kateellisena ja hiukkasen kiukkusena siitä, että jotkut mun kamuista ei osaa edes käyttää nettiä (tunnustan laskevani hyviksi ystäviksi muutaman, jolla ei ole edes omaa e-mail osoitetta!!!)*
Paljon mahdollista. Mulla on myös sellasia tuttuja, joilla ei ole tietokoneista sen tarkempaa tietoa, muuta kuin että niitä on parempi olla kivittämättä.