Poliisi on hämillään kerjäläisten edessä
21 Lokakuu, 2007 kirjoittaja oben |
otsikoi Hesari. Ei pitäisi. Köyhyys on ikävä asia eikä sitä kenellekään soisi. Itä-Euroopan kerjäläiset ovat kuitenkin keksineet, että lännessä voi elää hyvin kerjäämällä.
Minä en pidä kerjäläisistä. Olen vuosien jälkeen heihin niin turtunut, etten välttämättä edes huomaa heidän olemassaoloaan. Minua ei hellytä huumattu pikkulapsi maassa istuvan äidin käsivarsilla eikä jalkapuoli nuorimies ”olen nälkäinen” –lappu rinnassaan. Lasta käy sääliksi, mutta minä en rovollani voi häntä auttaa.
Suurin osa Itä-Euroopan kerjäläisistä on jonkun mafian palveluksessa. Heitä rahdataan autolasteittain länteen sotkemaan kadunvarret. Sentit ja eurot eivät mene näiden ihmisten auttamiseen, vaan aivan muiden hyväksi. Nämä ihmiset saavat palkkansa siitä, että näyttävät säälittäviltä.
Mafiat jakavat kaupungin parhaimmat kerjäyspaikat keskenään ja seuraavat tarkasti työntekijöidensä toimia. Jossain taustalla on aina capo, joka vahtii, paljonko poka tienaa ja käy säännöllisin väliajoin tyhjentämässä kipon. Kerjäläisillä on ruokataukonsa ja tarkat kellonajat. Kun lapset varttuvat, heidät koulutetaan taskuvarkaiksi. Olemme joskus työkavereiden kanssa seuranneet ikkunasta toimintaa ja niin se menee.
On täysin selvää, että toiminta on organisoitua. Miten näillä kerjäläisillä muuten olisi varaa tulla Helsinkiin? Jos minä olisin päättäjä, ottaisin erittäin tiukan linjan kerjäämiseen ja osoittaisin heille maastapoistumislapun heti. Hyysäämällä ongelma vain pahenee. Rikollisjärjestöt eivät kauaa viitsi kuljetella ihmisiä kalliin matkan päähän Suomeen, kun huomaavat, ettei toiminta onnistu.
Kerjäläisten asema ei parane rovoilla, syyt pitää poistaa aivan muilla keinoilla ja se on taas ihan toinen juttu.
