tuokioita elämästäni

Joskus käy sieppaamaan osa-aikatyötä tekevät – vai kateusko se peikkona vilahtaa, kun itsellä siihen ei ole varaa? Meillä on töissä säännönmukaista, että ihmiset istuvat myöhään iltaan ja ylityötunteja kertyy ruokottoman paljon. Firman politiikka on, että työ tehdään työajalla eikä ylityötunneista makseta, koska niitä ei periaatteessa ole. On kuitenkin mahdotonta selvitä kaikesta työajan puitteissa. Varsinainen noidankehä siis.

Normaalia 37,5 tunnin työviikkoa tekevältä odotetaan käytännössä 40–50 tunnin työviikkoa, mitä korkeammassa asemassa, sitä enemmän. Toki on mahdollista lähteä ajoissa kotiin ja vain jättää mahdoton seuraavaan päivään, mutta pian huomaa, että etenemismahdollisuudet tyssäävät.

Osa-aikatyöläisillä sitä ongelmaa ei ole. He saavat, sopimuksesta riippuen, 50 – 80 % palkastaan ja tekevät täsmälleen sen tuntimäärän. Sinänsä aivan oikein, mutta miksi täyttä työviikkoa tekeviltä odotetaan isompaa suoritusta? Siihen en ole saanut selitystä mistään eivätkä ammattiliitotkaan ole hanakoita asiaa kyseenalaistamaan, koska ”periaatteessa ylitöitä ei ole”. Sikamaista touhua.

Vaikken kuulukaan mihinkään korkeampaan ammattiryhmään, niin ylimääräiset tunnit koskevat jossain määrin minuakin, koska työt on tehtävä määräajassa tai muuten tekemättömyys näkyy tilastoissa tai tulee ilmi viimeistään vuotuisissa kehityskeskusteluissa. Jos minulla olisi varaa, alkaisin tehdä 75 % työaikaa. Saisin 25 % vähemmän palkkaa, mutta työaika olisi pilkulleen se 75 % ja tehtävistäni ehkä poistettaisiin joku osa-alue, jotta pystyisin hoitamaan kaiken lyhennetyssä ajassa.

Toinen, mikä näin keski-ikäistä kärttyistä akkaa kiukuttaa, on pienten lasten äidit. Heillä näyttäisi olevan aina kiire hakemaan/viemään lapsiaan jonnekin eikä heiltä voi koskaan odottaa, että he jäisivät ”ylitöihin” tai joustaisivat mihinkään suuntaan. Muiden on kyllä joustettava ja jäätävä tekemään ne hommat, joita äidit eivät voi enää kello viiden jälkeen tehdä.

Tiedän, että olen tämän sanoessani inhottava. Itsekin olen ollut pienten lasten äiti ja minulla pitäisi olla solidaarisuutta. Olen kuitenkin pyrkinyt järjestämään aina asiat niin, että pystyin jäämään myöhemmäksi. On yleistä, että ihmisten työaika päättyy vasta välillä 17.30 – 18.30. Miten nämä ihmiset ylipäänsään ovat lastenhoitonsa järjestäneet, jolleivät niin, että voivat olla koko työajan paikalla? Muillakin ihmisillä on silloin tällöin menoa heti viiden jälkeen, mutta he vaan joutuvat sopimaan menonsa myöhemmiksi, koska näistä madonnista ei edes etukäteen sopimalla ole paikkaajiksi.