tuokioita elämästäni

Kävellessäni eilen töistä bussipysäkille minut pysäytti mies kysyäkseen missä on lähin posti. Ensimmäinen reaktioni oli kouraista laukkuni tiukasti kainaloon, jossa se jo olikin. Miehen ulkonäkö tai käytös ei olisi edellyttänyt moista, mutta se tapahtui minulta vaistomaisesti. Suhtaudun aina skeptisesti ihmisiin, jotka pysäyttävät kadulla.

En ole koskaan joutunut ryöstöyrityksen kohteeksi, mutta Brysselin kaltaisessa kaupungissa tarinoita kuulee monta kertaa vuodessa ja siksi kaikki normista poikkeava (onko tien kysyminen poikkeavaa?) saa minut varuilleen.

Tutkin tilastoja ja tulin siihen tulokseen, että on syytäkin olla skeptinen. Belgiassa sadastatuhannesta ihmisestä 248 joutuu ryöstön kohteeksi, kun luku on Suomessa 39. Mahdollisuus on siis moninkertainen Suomeen verrattuna.

Eräältä entiseltä kollegalta vietiin muutamia vuosia takaperin käsilaukku keskellä kirkasta päivää vilkasliikenteisellä ostoskadulla. Rouvalle jäi murtunut olkapää, koska hän yritti väkisin pitää Guccistaan kiinni. Erään ystävättäreni esimieheltä kaapattiin viime keväänä auto, kun hän astui siitä ulos kotinsa edessä. Ryöstäjä vaati avaimia, jotka nainen luovutti mukisematta. En tiedä, onko kumpaakaan ryöstöä selvitetty.

En koskaan pukeudu huomiota herättävän hienosti (ei ole sellaisia vaatteitakaan) lähtiessäni ulos. Vältän pimeitä kujia ja otan taksin kotiin jos vähänkin hämärtää. Silti toisinaan tuntuu turvattomalta kun avaa kerrostalon alaoven: entä jos joku lymyääkin kulman takana. En antaudu juttusille vieraiden kanssa ja kierrän kerjäläiset kaukaa, yleensä heihin vilkaisematta. En myöskään kaiva laukkuani tungoksessa tai ota kukkaroani esille kadulla.

Viime syksynä näin, miten lompakko vietiin vanhalta mieheltä aivan silmieni edessä. Ennen kuin ehdin tajuta, mitä oli tapahtunut, ryöstäjät olivat jo poissa. Tapahtuma meni näin: Bussipysäkillä oli noin kymmenen ihmistä odottamassa. Kun bussi tuli, isokokoinen mies alkoi etuilla ja järjesti pienen sekasorron bussin ovelle. Itse jäin kauemmaksi odottamaan, että hätäisimmät pääsisivät ensin. Ennen kuin olin bussissa, näin, kuinka erittäin hyvin pukeutunut nuorimies luikahti avoimesta takaovesta ulos. Bussi lähti ja vanhempi mies huomasi lompakkonsa puuttuvan. Lihava, vähän epäsiisti mies siis aiheutti sekaannusta, minkä turvin siistiin pukuun, kravattiin ja kauluspaitaan pukeutunut mies vei lompakon. Lihava ei koskaan astunut bussiin ja jos varsinainen varas ei olisikaan päässyt takaovesta ulos (takaovi ei yleensä ole auki), hän olisi vain liittynyt kauhistelijoiden kuoroon ja päivitellyt muiden mukana, miten törkeätä on ryöstää vanhus ja jäänyt seuraavalla pysäkillä pois. Kukaan ei olisi epäillyt näiden kahden toisistaan täysin poikkeavan yksilön toimineen yhdessä. Jos möhömaha olisi saatu kiinni, häneltä ei olisi löydetty varastettua lompakkoa.