Teknisiä ongelmia
14 Lokakuu, 2007 kirjoittaja oben |
Menetän aina päreeni, kun eteeni tulee pienikin tekninen ongelma. Niiden edessä on vain niin voimaton, ettei osaa muuta kuin primitiivireaktion. Avasin äsken koneeni ja luin normaaliin tapaan uutiset. Sen jälkeen ajattelin tarkistaa erään aiemmin kirjoittamani tekstin, mutta Word ei suostunut avautumaan. Sitten en saanut sitä pois ruudulta ja, ja, ja olin heittää koko koneen seinään. Kun vihdoin sain sen pois päältä ja yritin uudelleen avata, se avautui safe-modella ja näytti toimivan normaalisti. Poistuin safe-modesta ja kaikki toistui alusta alkaen. Raivostuttavaa. Suljin koneen ja jälleen sama alusta. Seuraava vaihtoehto olisi ollut järjestelmän palautus, mutta jonkun oikun kautta Word päättikin toimia. En käsitä tekniikkaa nyt enkä varmasti tulevaisuudessakaan.
Poika on aina ollut herkkusuu ja se pahenee koko ajan. Kun hän viisivuotiaana sai eväslaatikkoonsa hillolla täytetyn puolikkaan croissantin ja toi sen iltapäivällä takaisin kotiin, kysyin, miksi sitä ei ole syöty. Vastaus oli, että ”ei kukaan halua syödä kylmää croissantia”! En enää laittanut sellaista evästä. Tiedoksi: croissant oli tarkoitettu vain välipalaksi, syötäväksi noin kymmenen – puoli yhdentoista aikoihin, ennen varsinaista koululounasta kello 13.
Pojan herkkuilut ovat sittemmin muuttuneet. Hän pitää paljon italialaisesta keittiöstä ja on alkanut tehdä jotain itsekin. Jos pasta on vähänkin löysää, siitä saa heti kokki (minä) huomautuksen, niinpä hän onkin usein pasta- ja riisivastaava, kun laitamme ruokaa. Paellaa hän on luvannut valmistaa jonain viikonloppuna. Viimeaikoina hän on tehnyt hyviä täytettyjä sämpylöitä: ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa ja hillosipuleita sämpylän väliin. Nam! Sain maistaa sitä tänään aamulla.
Heh, ai kuin tuttu tunne! Meillä oli eilen nettiyhetys veke ja minä jo luulin, että taas kone PRKL, alkoi oikuttelemaan. Tekisi ekana mieli aina viskata koko masiina jonnekkin! Vaikka usein auttaa sulkeminen:) Olisi silti niin ihanaa elää aikana, kun ei olisi niin paljon kaikkia teknisiä vimpaimia. Minä yhelle entiselle miesystävälle aina motkotin, kun hänellä oli kaikki mahdolliset lelut, että minä en kestä sitä, kun ne eivät TOIMI. Hän siihen vaan totesi, että sitä varten on ihmisiä, jotka KORJAAVAT niitä, voi kiesus!!!