Rahanmenoa ja autoilua
6 Lokakuu, 2007 kirjoittaja oben |
Päästiinhän me pojan kanssa liikenteeseen ja kitarakoteloa etsimään. Löydetty ei kuitenkaan. Teinin kitara on sen mallinen, että siihen ei käy mikä tahansa pussi. Pakko kai vaan tilata netistä. Mutta jos ei tullut kitaralle vaatetta, niin minulle tuli, vaikkei tässä rahatilanteessa olisi pitänyt edes katsella kauppojen ikkunoita. Mutta kun ne harmaat housut maksoivat vain 30 €! Ei se olisikaan mitään raunioittanut, mutta housumyyjä oli ammattitaitoinen ja myi takinkin. Kun sitten stoppasin kaupittelun ja lähdin ulos, mietin, ettei minulla ole kuin yksi sopiva pusero. Toisesta kaupasta tarttui vielä puuvillaneule.
Koska kitarakoteloa ei löytynyt, olimme jälleen viimelauantaisen ongelman edessä: miten päästä bändiharkkoihin? Kotelotonta kitaraa ei voi kuljettaa ratikassa. Soitin eräälle tutulle ja kysyin, saisimmeko heidän kakkosautoansa lainaksi – ja saimmehan me. Hurautettiin pojan kanssa ratikalla Woluwéen ja lähdettiin hakemaan kotoa soittopeliä. Harkat oli kaukana Kraainemissa ja minua hieman pelotti astua auton rattiin tässä kaupungissa kolmen vuoden tauon jälkeen. Kadut kapenivat heti kun niitä katsoi tuulilasin takaa ja tien viereen pysäköidyt smartitkin tuntuivat saavan muskeliauton mitat.
Poika osasi loistavasti neuvoa meidät perille ja olin melko yllättynyt hänen kaupunkituntemuksestaan. Ainoa ongelma meillä oli – ja sekin johtuu vain aivojeni piuhasotkusta – että kun poika sanoi vasemmalle, minä käännyin oikealle. Harkat olikin peruttu ja palasimme kaupan kautta takaisin kotiin. Ostettiin kärryllinen vettä ja Coca-Colaa. Huomenna pitää palauttaa auto.
