Komisario Maigret
1 Lokakuu, 2007 kirjoittaja oben |
France3 näyttää sunnuntai-iltaisin uusintoina reilun kymmenen vuoden takaisia filmatisointeja Georges Simenonin dekkareista. Katselin niitä silloinkin, mutta heikko ranskantaitoni esti täysipainoisen seuraamisen. Nyt tilanne on toinen, ymmärrän jokaisen repliikin.
Sarja on huolellisesti tehty ja aikakauteen on perehdytty hyvin. Bruno Crémer ratkoo murhamysteerejä piippu hampaissaan ja sisarenpoikansa (sarjassa) polttaa surutta tupakkaa. On rentouttavaa katsella poliisitoimintaa ilman jatkuvasti päriseviä kännyköitä ja hektistä menoa poliisiasemalla. Joka jaksossa kyllä käytetään puhelinta, mutta se on joko paikkakunnan puhelinkeskus sentraalisantroineen tai paikallisen baarin rehellisesti rinkuttava bakeliittipuhelin.
En muistanutkaan, että monessa jaksossa englantilaiset kuvataan degeneroituneiksi laiskureiksi, tunneköyhiksi tyhjäntoimittajajiksi, jotka latkivat giniä tai viskiä päivät pääksytysten. Miten tyypillistä ranskalaisilta! Odotan innolla jaksoa, joka on kuvattu Helsingissä, jollei se ole jo minulta jäänyt väliin. Siinä on 50-luvun helsinkiläistunnelmaa: sisäkuvia Kirralta ja otoksia Kaivopuistosta, sekä jokunen suomalainen näyttelijäkin.
Maigret on suosikkini! Nuorena likkana luin niitä ihan himona. Sitten kun tulin aikuiseksi ja olin käynyt kolme kertaa Pariisissa, luin niitä uudestaan, eri tavalla ja nyt minulla on niin kattava kokoelma Maigret-kirjoja hyllyssäni, etten ole edes laskenut.
Maigret on ihana ja Bruno Crémer ainoa Maigret. En osaisi kuvitella ketään muuta tähän rooliin.