Enää minun ei pitäisi valittaa kun taivaalta tippuu vettä. Aamuista kioskilla käyntiä lukuun ottamatta en ole tehnyt mitään muuta kuin lojunut sohvalla ja surffaillut netissä. Pitäisikö tässä hävetä?
En suostu häpeämään, sillä löysin tutkimusmatkallani lukuisia hyviä blogeja, joissa pohditaan Hömppää. Hömppää isolla H:lla. Linkitin Hömpän myös tähän blogiini, sillä aion seurata sitä. Normaaleilta vaikuttavat aikuiset ihmiset kirjoittamassa täyttä asiaa viihdekirjallisuudesta – se on jotain, mitä olen kauan etsinyt. Olen itsekin kirjoittanut. Mitään tulonlähdettä en siitä ole koskaan itselleni kuvitellut, mutta joskus tarinat ovat pudonneet suoraan taivaasta näppäimistölle ja silloin minulle on tullut tarve antaa sormien puhua ja täyttää tyhjä ruutu tarinalla
Ensimmäinen tarinani syntyi keväällä 2004. Se vain työntyi päästäni ulos viikonlopun aikana ja kotona kirjoittamisestani sukeutui karmea taistelu koska meillä oli vain yksi tietokone ja kolme käyttäjää. Kun muutaman kerran kesken kirjoitusprosessin tulostin tekeleeni ja rojahdin sohvalle sitä oikolukemaan, taustalla melusi kaksi teini-ikäistä konevuoroistaan. Olin kuin kissa pistoksissa, sillä jossain selkäytimessäni nakutti, että tarinasta tulee julkaisukelpoinen.
Koskaan aiemmin en ollut kirjoittanut kokonaista novellia, en edes suunnitellut sellaista tekeväni. Ystävättäreni P. oli joskus kirjoittanut Reginaan ja saanut tarinansa julkaistuksi. Pidin P:tä kuitenkin itseäni paljon kokeneempana ja parempana kirjoittajana, ettei päähäni pälkähtänyt, että voisin itsekin saada jotain aikaiseksi. Kun novellini oli valmis, lähetin sen P:lle luettavaksi. Häneltä tuli oitis palautetta: selvää regina-ainesta. Tästä rohkaistuneena lähetin printatun version disketin kera Kolmiokirjalle.
Keskellä pahinta muuttorumbaani sain kirjeen: otamme novellisi julkaistavaksi. Riemullani ei ollut rajoja! Vaikka salaa toivoinkin sen ylittävän kustannuskynnyksen, epäilin kuitenkin mahdollisuuksiani suoraan pystymetsästä tulleena.
Pian ensimmäisen novellini jälkeen kirjoitin toisen, joka sekin julkaistiin. Pari tuli takaisin kommenttien kera. Ymmärrän kommentit: minulla ei ole kovasti kosketuspintaa suomalaiseen arkitodellisuuteen ja kirjoitan liikaa “ulkomaisten esimerkkien valossa”. Hassua kyllä, en lue ulkomaista hömppää. Kotimaista lukisin, jos saisin niitä käsiini. Tilata en viitsi, koska postimaksut kaksinkertaistavat hinnan.
Sittemmin kirjoitin vielä pari julkaistua novellia, mutta vuoden päivät olen ollut kirjoittamatta, Päivätyö häiritsee luovuutta. Ehkä kuitenkin kanssasisareni löydettyäni saatan vielä ryhtyä kirjoittamaan.
