Flunssan kourissa
27 Syyskuu, 2007 kirjoittaja oben |
Sunnuntaista saakka olen aivastellut ja kurkku on ollut karhea. Eilen alkoi nenä valua kuin keväinen ränni. Suu on kuiva ja silmät kuin särjellä, paleltaakin. Ei ole tämän olon hävinnyttä. Sanoin jo eilen töissä, etten tule tänään, vaan aion lojua sängyn pohjalla koko päivän. Parempi olisi vetää peittoa korville huomennakin, mutta Guy sanoi tarvitsevansa apua ison pomon Pariisin-vierailua laatiessaan, niin että kai sinne pitää raahautua, vaikka henki menisi.
Viikot menevät kyllä turhan nopeasti. Äsken vasta oli perjantai ja taas uusi on käsillä. Töissä on miljoonaa asiaa kesken ja organisaatiomuutos juuri julkaistu – astuu voimaan tammikuussa. Ikävintä asiassa on se, että päällikkö vaihtuu. Minä pidän nykyisestä pomostani ja tiedän, että tunne on molemminpuolinen. En vielä tiedä, kumpi kahdesta uudesta tulee minun esimiehekseni. Toisen tunnen jotenkuten, mutten ole erityisemmin häneen tykästynyt, toisesta en tiedä muuta kuin nimen. Joudun siis jälleen kerran opettelemaan jonkun toisen työtavat ja todistelemaan, että osaan ne asiat, jotka minun kuuluukin osata.
Uudet esimiehet eivät heti luota alaisiinsa ja luottamuksen saamiseen menee oma aikansa. Työssäni on menossa sellainen vaihe, että jos pomo olisi pysynyt samana, minun olisi ollut helppo edetä. Ei etenemiseen välttämättä nytkään katkosta tule, mutta taatusti joudun pitämään enemmän puoliani ja ehkä panostamaan entistä enemmän.
Poika on ollut koko syksyn (tupakkatakapakkia lukuun ottamatta) kunnolla, joten siltä osin työhön panostamiseen jää enemmän. Viime kevät oli vähällä mennä harakoille, koska jouduin pariin kertaan poistumaan kesken päivän ja hakemaan häiskän koulusta kotiin pöllyissänsä. En toivo sitä kenellekään ja taidankin kirjoittaa siitä joskus toiste.
