tuokioita elämästäni

Selasin koneen tiedostoja ja löysin muutaman vuoden takaiset kokeiluni. Kaikki alkoi siitä, kun sain eräältä työkaveriltani ranskalaisen �runon�. Se oli loppusoinnullisen runon muotoon kirjoitettu ylistyslaulu rakastetulle. Jokaisessa säkeessä oli kolme riviä. Kun runon luki ensimmäisen kerran, se vaikutti hieman lapselliselta tunteenpurkaukselta. Lopussa oli lukuohjeet. Kun runon luki uudelleen siten, että jätti toisen rivin viimeisen sanan lukematta ja keksi siihen sanan, joka rimmasi ensimmäisen rivin viimeisen sanan kanssa ja jätti koko kolmannen rivin lukematta, runosta tuli suorastaan härski.Aikana, jolloin häveliäisyys oli naisen paras hyve, ranskalainen yläluokka harrasti tällaisia viestejä lukemani mukaan paljonkin. Tunnetuimpia olivat Georges Sand ja Honoré de Balzac.

Piilomerkityksestä innostuneena päätin kokeilla, taipuisiko rakas äidinkieleni samaan. Ranskassa on helpompi löytää äänteellisesti rimmaavia sanoja kuin suomessa. Muutaman illan aivojani hierottuani onnistuin väsäämään pari tällaista.

kun sanoin että sydämesi anna,
että halusin sua uudelleenkin tavata
ja rakkaalleni sieluni mä avata

mä sulle omenankin kuorin
vaikka tiesin tekeväni väärin
sen ojensin mä sulle ottein päärin

meitä pidätelleet ei rajat eikä tullit
sä tiedät kaikki vartijoiden elkeet
kun sydämeni itseesi sä telkeet

puiston oravakin lakkas syömäst’ käpyä
kun huomas miten käsilläni hyväilin mä suo
sä olet mulle neito, joka onnen tuo

vaan talvi tuli elämäänkin, rahat oli tiukas
mut armaani, sä mulle olet rakas
sun luoksesi mä aina palaan takas

toinen, jonka innoittajana taisivat toimia Matti ja Mervi Nykänen

on kaunis päivänkakkara
tuo matin oma kulta
- vaik lempensä on toisinaan kuin tulta

on matin silmät aina tossa likas’
vaan lienee mervi sittenkin niin siviä
ei ainakaan oo sillä kuppaa, hiviä

vapaa-ajal maistuu heille kossu
mut olisko se mervi vähän kireä?
ei ilme ainakaan oo kovin vireä